Melkein kokonaan musta

Kun elämä vie mukanaan, anna sen viedä.

Tässä on käynyt vähän niin nyt tämän kuun aikana, että elämä on tempaissut mukanaan menemään kovempaa kun osasin ajatella. Blogi on jäänyt hiljaisemmalle, mutta onneksi sitä virhettä ehtii tässä korjaamaan pitkän syksyn aikana. Mitä sitten on tapahtunut kun asukuvatkin on vielä otettu paljain säärin ja voin todeta että tuolloin oli ihan kiva keli tällaisia kuvia ottaa.

Ensiksi on sanottava, että muutto on siis tällä viikolla, se vaatii valtavasti aikaa ja urakointia. Edellisen kerran on muutettu kaksistaan ja kyllähän se niin, että kaksi aikuista pakkaa kivasti yöhön saakka tarpeen vaatiessa kuin kaksi aikuista ja taapero. Taapero tosin pakkaa kyllä innoissaan, muuttolaatikot kun tulevat huomenna niin pääsee pakkaamaan oikein urakalla. Mukana on ollut perinteisiä pieniä remppoja, uusia huonekaluja ja niiden kokoamisia ja ja stressiräyhäys jos toinenkin.En ole itse muuttanut kovin montaa kertaa elämäni aikana joten se ei mene rutiinilla missään nimessä. Stressi on sitten sen mukainen, ollaan tilanteessa jossa tekisi mieli heittää vaan ihan kaikki pois ja todeta että en mä tota tartte kuitenkaan. Siis vaikka astioita ja talvitakkeja... Tiedätte kyllä, pakkaamisen tulokset näkyvät vasta kun on pakannut puolet laatikoista vähintään ja koska vielä ei ole siinä pisteessä niin vähän räjähdysherkällä maaperällä mennään toistaiseksi.

Sen takia blogi on kärsinyt myös, tämäkin postaus jäi näemmä ajoittamatta vaikka muutoin kaikki oli valmiina. Vähän epävarmasti näitä postauksia tulee nyt ulos parin viikon aikana. Sen jälkeen olisikin sitten ottaa kotoakin kuvia teille. Onko teillä intoa nähdä kotoa kuvia? Millaista meillä on? Ainakin siinä vaiheessa kun saadaan tavaroita edes vähän paikalleen. Kotia en ole oikeastaan koskaan täällä esitellyt, mutta jotenkin nyt kun saa toteuttaa juuri niin oman näköistään kun haluaa niin kuviakin olisi kiva laitella. Ei siis tarkoita, tämän oman näköinen että Mies olisi jonnekin kadonnut, sain vaan vapaat kädet kun totesin tekeväni pääosin kuitenkin vaaleilla väreillä. Luulen että vasta kovin tyttömäinen olisi kohdannut vastustusta, mutta homma on mennyt niin että minä suunnittelen, näytän ideat ja joko ne hyväksytään tai hylätään ideoiden kanssa. Tähän mennessä kaikki on mennyt läpi.

Sitten on tietenkin treeni vielä kaiken päälle, mutta sen kanssa oikeasti meneekin sitten todella hyvin. Kulkee kunnolla ja tuloksia tapahtuu myös hiljalleen. Niistäkin kirjoittelen enemmän kun tämä syyskuun hullutus saadaan vähän rauhoittumaan. On kuulkaa sen verran tapahtunut tässä viimeisen vuoden aikana että tekee todella hyvää ajatus ihan vaan istua parvekkeelle viltin alle lukemaan kirjaa ja toivoa että sen voi vielä lokakuussa tehdä ettei ole liian viileä.

Asukuvat on otettu itseasiassa parisen viikkoa sitten, mutta edelleen ihan relevantti kokonaisuus tämä. Tosin tällä hetkellä taitaa sukkahousut olla fiksumpi kiskoa jalkaan ja mahdollisesti ihan takkia tuohon päälle ettei jäätyisi. Sinällään kokonaisuus on "tylsä". Musta hame on sama jonka on ollut päällä nin monta kertaa kevään jälkeen että olen tippunut jo laskuista, neule taas on sekin useamman kerran päällä ollut, pääosin talvella kun on tuollainen vähän paksumpi neulos. Silti se on toimiva ja tuttu kokonaisuus johon tuntui hyvältä palata kun näitä syksyn kokonaisuuksia mietin kun on enemmän valinnan varaa taas. Sellainen turva kokonaisuus oikein. Muutossahan tämä tehdään niin että kesävaatteet menee suoraan laatikoihinsa vaatekaappiin ja syysvaatteet otetaan esille. Ihana taas kaikkia neuleita päästä pitämään kyllä. Tällä hetkellä mennään tosi välivaatteilla, on pari neuletta ja hametta, mutta suurin osa odottaa vielä käyttöön ottoa ja kesävaatteetkin roikkuvat tangossa edelleen.

Joko teillä on kaikki kesävaattet pakattu pois ja syysvaatteet esillä?
Aurinkoista ja kirpsakkaa syysmaanantaita!